Something old, something new

Otsikkohan sen jo sanoo, tällä hetkellä miksaillaan jotain uutta ja jotain vanhaa monen harrastukseni kanssa. Pääsin malliksi paikallisille häämessuille. Oman tiimimme teema väreinä ovat punainen ja valkoinen. Näyttävää röyhelö helmaa, kimppu kootaan ruusuista. Tällä viikolla aloitimme mekon tekemisen ottamalla kymmeniä mittoja jotta korsetti saataisiin istumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Lokakuussa lupauduin tähän hommaan ja nyt se vasta tuntuu todelliselta. Odotan innolla mitä tämä tuleva valmistelukuukausi tuo tulleessaan. Ensi viikolla on vuorossa ylimääräinen styliili ja studiokuvayukukset. Saamme lisää materiaalia mainontaan. Näiden kuvausten teeemana on rock eli menemme aivan eirri suuntaan kuin hempeissä hääkuvissa, mutta vastakohdathan täydetävän toisiaan. Ja omien rajojen venyttäminen tekee hyvää myös minulle, saadaan ujosrta tytöstä esille uusi piirre.
En ole naimisissa tai ainakaan vielä en ole, joten tämä prinsessaleikki tuntuu ihanalta. Mikä tekee hommasta vieläkin paremman, minun itseni ei tarvitse huolehtia juhlista, saan vain näyttää nätiltä ja nauttia päivästä.
Ja nähtävästi olen ottanut otsikon käyttööni myös kuntosalilla. Olen mennyt ja rakastunut toiminnalliseen saliin missä mielikuvitus on vain rajana liikkeideb teossa. Eilen jalkapäivänä työnsin kelkkaa, pyöritin suurta autonrengas niin että hiki valuin ja nautein tästä kaikesta täysillä. Joskus harrastukseenkin turtuu ja uudet tuulet ovat tervetulleita. Näin minulle on käynyt salin kanssa. Tarvitsen myös kipeästi jotain millä sysätä kehitystäni eteenpäin ja nyt sellainen juttu on löytynyt. Tästä olen myös hyvin  riemuissani.
Ensi viikolla kirjoitellen miten styili ja kuvaukset etenivät. Saimmeko sopivaa materiaalia vai oliko reissu ihan turha.

Uuden vuoden lupaukset, onko ne pitäneet?

On ollut todella pitkä väli viime kirjoituksesta, mutta päätinpä jatkaa kun taas kirjoitusintoa alkaa olemaan. Klassisena aiheena on uuden vuode  lupaukset. Moni niitä tekee vaan kinka moni pitää niistä kiinni? En vetänyt itselleni tavoitetta tietystä painoluokasta, saati että minusta tulisi mikään fitnesspimu. Ei tällä hetkellä aika riitä niin kovaan treeniin, työt ja lapset imevät suurimman osan jaksamisesta ja treenit saavat ne jämäpalat mitä sillä hetkellä on tarjottavissa. Mutta tässä minun tämän vuoden tavoitteeni:
1. Sosiaalistu
2. Elä terveemmin
3. Tee enemmän yhdessä
4. Säästä
5. Kokeile uutta

1. Kohta on minulle hyvin haastava. Olen aina ollut luonnostani syrjäänvetäytyvä ja tämä piirre on korostunut jäätyäni äitiyslomille.  Nyt olen jälleen takaisin töissä ja tapaan koko ajan uusia ihmisiä. Tammikuussa tapasin myös vanhoja tuttuja enemmän kuin pitkään aikaan. Yritän pitää tästä kiinni. Rakkaiden ihmisten seura on kuin parantava lääke mielelleni. Helmikuussa yritän tavata vielä enemmän ihmisiä, myös töiden ulkopuolella.

2. Kohta tarkoittaa minulle sitä, että pyrin elämään aktiivista ja terveellisempää elämää. Olen jo aijemmin käynnyt kuntosalilla ja haluaisin vielä lisätä liikuntaa arkeeni. Samoin yritän muokata koko perheeni elämää aktiivisemmaksi. Enemmän yhdessä ulkoilua ja harrastamista sekä ruokailutottumuksiin pientä muutosta. Enemmän kasviksia, vihanneksia ruokavalioomme.

3. Koskaan ei voi viettää tarpeeksi aikaa perheen kanssa. Siksi haluaisin panostaa yhdessä tekemiseen tänä vuonna.

4. Säästäminen pienissä asioissa. Olen aika impulsiivinen shoppailija joten näitä ostoksia haluaisin vähentää ja tällä tavoin säästää rahaa esimerkiksi lainojen maksuun.

5. Haluaisin kokeilla jotain uutta tänä vuonna. Ruokaa, harrastusta, matkailua, tavata uusia ihmisiä. Ihan mitä vain mikä toisi pientä piristystä omaan arkeen.

Tammikuu oli ja meni. Tämä vuosi alkoi rytinällä ja nopeasti. Olen noudattanut melko hyvin kaikkia näitä viittä tavoite kohtaani. Olen tavannut ihmisiä, käynyt treenaamassa enemmän kuin ennen, tehnyt lasten kanssa asioita, säästänyt muutaman ylimääräisen kympin sekä aloittanut uuden työnkuvan.
Tämän kuun perusteella tästä vuodesta tulee hieno jos vain jaksan pitää oman mieleni positiivisena. Huomenna jatkuu salitreenit parin viikon tauon jälkeen, näistä hapotuksista jutustelen myöhemmin.

Viimeiset 5 kiloa, mutta vain toisinpäin

Nykyään saa lukea paljon laihdutusartikkeleita ja tekstejä. Ne ovat levittäytyneet joka puolelle. Laihduttamisesta saatavilla oleva tieto ja aineisto on mittavaa ja laihduttamisesta on kai jollain tapaa tehty ihainnoitavaakin. Ihminen joka on pudottanut 10kiloa, on tehnyt suuren saavutuksen. Entä jos me kymmenen kiloa pitäisi saavuttaa, mutta vain toisinpäin?
Itse olen paininut pitkään päinvastaisen ongelman kanssa. En saa painoa ylös vaikka tekisin mitä. Toisen lapsen jälkeen painoni tippui jo melko hälyttäviin lukemiin. Imetyksen lopettamisen jälkeen olen saanut taisteltua lisäkiloja itselleni, jokainen niistä on ollut työn ja tuskan takana.
Olen kokeillut vähän jokaista syömismetodia. Olen ollut "napsija". Kun lapset olivat todella pieniä napsin pieniä suupaloja itselleni. Samoin lasten jogurtinjämät yms olivat äidin ruokaa. Tuskin söin lämmintä ruokaa päivän aikana. Tärkeintä oli että jaksoi syöttää lapset. Oma ruokailu jäi aina taka-alalle tässä vaiheessa.
Napsija vaiheen jälkeen painoni oli jo komeasti tippunut alle sallittujen rajojen. Imettämisen lopettaminenkaan ei paljoa vaikuttanut painooni. Se nousi vain muutaman hassun kilon vaikka todellisuudessa niitä olisi tarvittu vähintään se kymmenen lisää. Olin alipainoinen vastentahtoisesti eikä omat keinoni enää riittäneet kohentamaan asioita.
Tässä vaiheessa otin itselleni pt:n kolmeksi kuukaudeksi. Pt:n ansiosta sain kunnon startin ruokavalioni parantamiseksi. Söin säännöllisesti, useita kertoja päivässä. Tulostakin alkoi tulemaan ja saavutin hyviä tuloksia tämän jakson aikana.
Toki pt:n ottaminen ja niiden ohjeiden noudattaminen ei ollut niin yksinkertaista, etenkään kun on kaksi pientä lasta. Ruuantekoon meni enemmän aikaa, koska piti tehdä kahdet ruuat. Ruoka ajat myös olivat vähän kinkkisiä ja vaativat sumplimisia. Ruokavalion noudattaminen tuntui pienimmältä haasteelta.
Tämän vaiheen jälkeen totesin, että painoni jämähti jälleen. Ei se ei vaan mennyt ylös eikä alas vaan vankiintui niille sijoilleen.
Tiukan ruokavalion jälkeen tuli kesä ja tuumasin, että antaa mennä. En punnitse, en mieti. Syön sitä mikä tuntuu hyvälle ja maistuu. Siitä jäikin pieni syöpöttely vaihe päälle. Saatoinpa useampana päivänä hakea hampulaista tms jos vain teki mieli. Kunnon mättöruoka maistui vaan ei vaikuttanut painooni taikka kehooni sen kummemmin. Toki raskas ruoka aiheutti sen etten syönyt kuin kerran/kaksi päivässä ja olotila oli mitä.ähkyin koko ajan.
Tämän kaiken kokeilujen ja oman analysoimiseni jälkeen palasin nätisti ihan siihen perusperiaatteeseen. Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä + 3 muuta välipalaa. Tällä hetkellä syön sitä samaa ruokaa mitä lapsenikin. Yritän vain panostaa kasvisten määrään omalla lautasellani ja syödä muutenkin terveelliseen tapaan.
Lyhyessä ajassa olen saanut todeta, että nälkä pysyy paremmin poissa. Ihoni on paremmassa kunnossa. Jaksan touhuta lasten kanssa ja treenata paremmin. Mysteeriksi jää saanko ne viimeiset viisi kiloa ihan näin maalaisjärjellä syöden vai mikä ihme tarvitaan, että tämä kroppa rupeaa vastaanottamaan lisää painoa. Sitä odotellessa nautiskellaan syksyisistä liikunta keleistä:)

Ihan tavallista arkea kahden lapsen äidin näkökulmasta

Ajatuksissani on ollut jo pitkään, että alkaisin kirjoittelemaan blogia missä kertoilen omia kokemuksiani ja mietteitäni kahden pienen lapsen äitinä olosta sekä arjesta selviytymisestä. 

Olen 25-vuotias nainen jolla on kaksi lasta 1-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Heidän kanssaan arkemme on järin vilkasta ja kiivastahtista. Arjen rytmitystä ei kevennä yhtään se, että itse työskentelen hoito-alalla ja teen tällä hetkellä kolmivuorotyötä. Haaveissa toki siintä vaikka minkälaisia ajatuksia alanvaihdosta omaan yritykseen, mutta vain aika näyttää minne tie vie ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Yritän myös olla aktiivinen ihminen. Rakastan liikuntaa ja harrastan tällä hetkellä kuntosalilla treenaamista säännöllisesti. Höystän treeniäni aina kun kerkeän muillakin lajeilla kuten ratsastuksella ja lenkkeilyllä.

Tänä vuonna harrastuksiini on myös tuppaitunut malleilu. Olen siis ollut mukana parissa muotinäytöksessä ja muutamissa kuvauksissa tämän vuoden puolella. Tämä kaikki ihan vain harrastusmielessä. Ystävät ja sukulaiset ovat toki osa arkeamme. 

Tässä on kaikessa lyhytkäisyydessään minun intensiivinen arkeni. Lapset, koti ja harrastukset niihin se taitaa kulminoitua tällä haavaa. Tervetuloa lukemaan tekstejä iha normaalin mutsin arjesta:)