Nykyään saa lukea paljon laihdutusartikkeleita ja tekstejä. Ne ovat levittäytyneet joka puolelle. Laihduttamisesta saatavilla oleva tieto ja aineisto on mittavaa ja laihduttamisesta on kai jollain tapaa tehty ihainnoitavaakin. Ihminen joka on pudottanut 10kiloa, on tehnyt suuren saavutuksen. Entä jos me kymmenen kiloa pitäisi saavuttaa, mutta vain toisinpäin?
Itse olen paininut pitkään päinvastaisen ongelman kanssa. En saa painoa ylös vaikka tekisin mitä. Toisen lapsen jälkeen painoni tippui jo melko hälyttäviin lukemiin. Imetyksen lopettamisen jälkeen olen saanut taisteltua lisäkiloja itselleni, jokainen niistä on ollut työn ja tuskan takana.
Olen kokeillut vähän jokaista syömismetodia. Olen ollut "napsija". Kun lapset olivat todella pieniä napsin pieniä suupaloja itselleni. Samoin lasten jogurtinjämät yms olivat äidin ruokaa. Tuskin söin lämmintä ruokaa päivän aikana. Tärkeintä oli että jaksoi syöttää lapset. Oma ruokailu jäi aina taka-alalle tässä vaiheessa.
Napsija vaiheen jälkeen painoni oli jo komeasti tippunut alle sallittujen rajojen. Imettämisen lopettaminenkaan ei paljoa vaikuttanut painooni. Se nousi vain muutaman hassun kilon vaikka todellisuudessa niitä olisi tarvittu vähintään se kymmenen lisää. Olin alipainoinen vastentahtoisesti eikä omat keinoni enää riittäneet kohentamaan asioita.
Tässä vaiheessa otin itselleni pt:n kolmeksi kuukaudeksi. Pt:n ansiosta sain kunnon startin ruokavalioni parantamiseksi. Söin säännöllisesti, useita kertoja päivässä. Tulostakin alkoi tulemaan ja saavutin hyviä tuloksia tämän jakson aikana.
Toki pt:n ottaminen ja niiden ohjeiden noudattaminen ei ollut niin yksinkertaista, etenkään kun on kaksi pientä lasta. Ruuantekoon meni enemmän aikaa, koska piti tehdä kahdet ruuat. Ruoka ajat myös olivat vähän kinkkisiä ja vaativat sumplimisia. Ruokavalion noudattaminen tuntui pienimmältä haasteelta.
Tämän vaiheen jälkeen totesin, että painoni jämähti jälleen. Ei se ei vaan mennyt ylös eikä alas vaan vankiintui niille sijoilleen.
Tiukan ruokavalion jälkeen tuli kesä ja tuumasin, että antaa mennä. En punnitse, en mieti. Syön sitä mikä tuntuu hyvälle ja maistuu. Siitä jäikin pieni syöpöttely vaihe päälle. Saatoinpa useampana päivänä hakea hampulaista tms jos vain teki mieli. Kunnon mättöruoka maistui vaan ei vaikuttanut painooni taikka kehooni sen kummemmin. Toki raskas ruoka aiheutti sen etten syönyt kuin kerran/kaksi päivässä ja olotila oli mitä.ähkyin koko ajan.
Tämän kaiken kokeilujen ja oman analysoimiseni jälkeen palasin nätisti ihan siihen perusperiaatteeseen. Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä + 3 muuta välipalaa. Tällä hetkellä syön sitä samaa ruokaa mitä lapsenikin. Yritän vain panostaa kasvisten määrään omalla lautasellani ja syödä muutenkin terveelliseen tapaan.
Lyhyessä ajassa olen saanut todeta, että nälkä pysyy paremmin poissa. Ihoni on paremmassa kunnossa. Jaksan touhuta lasten kanssa ja treenata paremmin. Mysteeriksi jää saanko ne viimeiset viisi kiloa ihan näin maalaisjärjellä syöden vai mikä ihme tarvitaan, että tämä kroppa rupeaa vastaanottamaan lisää painoa. Sitä odotellessa nautiskellaan syksyisistä liikunta keleistä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti